Ravintola-arvio: Luomo

Täytin eilen vuosia ja sen kunniaksi vaimoni yllätti minut viemällä Ravintola Luomoon syömään. Yllätys olikin oikein mieluinen ja olen halunnut käydä Luomossa jo ennen kuin se ehdittiin noteerata yhdellä Michelin-tähdellä.

Kuva täältä.

Ravintolan sisustus oli hillitty ja muistutti muita tähtiravintoloita. Mustaa ja valkoista ja hillittyjä tauluja. Hauska oli huomata, että ravintolan tuolit olivat täysin samat kuin meidän omat ruokapöydän tuolit, eli BoConceptin Zarrat. Tuntui kuin kotona olisi istunut.

Luomossa menut vaihtuvat kuuden viikon välein, ja tällä kertaa oli tarjolla menu numero 12, jonka sai valita joko kolmen (55e), viiden (67e) tai seitsemän (79e) ruokalajin vaihtoehtoina. Otimme vaimoni kanssa seitsemän ruokalajin vaihtoehdon puolikkaalla viinipaketilla, ettei seuraavana päivänä tarvitse krapulaa sietää töissä.

Koko ateria koostui alkupaloiksi tuoduista tuulihatuista, kokin tervehdyksestä, kolmesta alkuruuasta, välisorbetista, kahdesta pääruuasta, jälkiruokien alkupalasta, kahdesta jälkiruuasta ja petit fourseista kahvin kanssa. Eli kaiken kaikkiaan keittiöstä tuotiin 12 erilaista pientä annosta. Vaikka annokset olivatkin klassisen nenäänmahtuvia, niin kolme ja puolituntia kestävien syöminkien jälkeen ei olisi kaivannut enää yhtään ruokaa.

Alkuruuat olivat varsin mainioita, sopivassa määrin kikkailevia mutta silti selkeitä. Vaikka lautasella oli useita eri vaahtoja ja kastikkeita, oli jokaisessa alkupalassa jokin keskeinen elementti ja tiesi selkeästi mitä syö ja mihin tulee keskittyä. Olin viime keväänä syömässä Chez Dominiquessa, jossa tuntui välillä kuin lautasella olisi ollut kolme eri ruokaa yhden sijaan, niin tähän verrattuna Luomo huomattavasti suoraviivaisempi. Suosikkini alkuruuista oli Hummeri&Ruusu, eli hummeria ruusunmarjakastikkeella. Hummeri oli juuri oikean kypsyistä ja kastike ja muut lisukkeet tukivat hummeria peittämättä kuitenkaan sen makua.

Parasta Luomossa oli kuitenkin kaksi pääruokaa, eli metsäsienipuuro ja "Cheek & Beats". Metsäsienipuuro oli periaatteessa sienirisotto suppilovahveroista, kantarelleista, mustista torvisienistä ja lampaankääpästä koristeltuna jollain jauheella ja vaahdolla sun muulla. Risottona tämä annos oli selkeästi paras minkä olen syönyt, riisi oli juuri oikein kypsää. Hiukan al-denteä mutta silti pehmeää. Annos maistui myös runsaan sieneiseltä, niinkuin kuuluukin.

Raflaavasti nimetty "Cheek & Beats" oli taas vasikan poskea punajuurispagetin ja vaahdon sekä smetanan kanssa. Poski oli uskomattoman pehmeää ja punajuuren maut tukivat annosta täydellisesti. Kuin borscht-keitto ainesosat eroteltuna. Monissa Michelin-paikoissa pääruoka on se tylsin ruoka, kun alkuruokien kanssa uskalletaan vielä ottaa riskejä tuntuu, että pääruoka on sitten tylsästi filettä tai jotain muuta melko riskitöntä raaka-ainetta. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut Luomossa. Toivoisin, että tulevaisuudessa huippuravintoloissa pääruokana olisikin enemmän Luomon tapaan esimerkiksi poskea, kieltä, maksaa, makkaroita ja mieluiten jotain muuta eläintä kuin nautaa tai lammasta.

Loistavien pääruokien jälkeen jälkiruuat olivat hiukan pettymyksia. "Munakoiso ja Curry" ei ollut mielestäni riittävän curryinen ja erikoinen, ja sen kanssa tarjottu marinoitu munakoiso ei oikein ollut omiaan jälkiruuassa. Snickers taas maistui kyllä juuri oikealla tavalla Snickersiltä ja oli hauska, mutta olisi kaivannut myös jotain muuta. Nyt annos oli yltiöpähkinäinen ja -suklainen.

Pahoittelut, ettei annoksista ole kuvia. Kameraa ei tullut otettua mukaan, enkä tiedä olisinko muutenkaan uskaltanut napsia kuvia. Muu asiakaskunta Luomossa oli melko kuivakkaa ja olisin saattanut saada pahoja katseita. Carman Markus Aremon mietinnät siitä, että "tekeekö hän ruokaa sitä oikeasti arvostaville asiakkaille, kun 'meklarit viereisissä pöydissä nokittelivat, kenellä on eniten rahaa'" tuntui osittain pitävän paikkansa Luomon arki-illassa. Ymmärrän tietty, että ilman bisnesväkeä nuo ravintolat eivät voisi menestyä suomessa.

Kaikenkaikkiaan Luomo on yhden tähtensä ansainnut. Annoksista myös näkyi mielestäni pyrkimys toiseenkin tähteen, mutta ihan sillä tasolla ei Luomo vielä ole. Vaikka ruoka olikin todella hyvää, tarvitsisi ravintola selkeämmän suunnan ja oman tyylinsä. Ravintolan sivuilla lukee, että "Rohkean keittiömme ohjenuorana on Local & Global: lähiruokaa, pientuottajia, eksotiikkaa, maailman makuja, villiä luontoa… sekä sesonkien mukaiset korkealuokkaiset raaka-aineet ja kekseliäisyys." Kaksi loistavaa pääruokaa sekä metsäinen välisorbetti mielestäni edustivat tätä näkemystä, mutta muissa ruuissa olisi tämän toivonut näkyvän enemmän painottaen juuri tuota Local osuutta.

Ankanrintaa, palsternakkaparmesaanikohokasta ja karamellisoituja hedelmiä

Jatketaan kohokaslinjalla, tällä kertaa suolaisena versiona lihan lisukkeena.

Karamellisoitujen hedelmien ohje on Delicardin lahjan mukana tulleessa reseptivihkossa. Parmesaanipalsternakkakohokkaan ohje on taas Glorian Ruuan ja Viinin numerosta 6/2007.

Ankanrintaa, palsternakkaparmesaanikohokasta ja karamellisoidut hedelmät

2 ankanrintaa, noin 700-800g
suolaa
pippuria

Lisäksi
parmesaaniperunakohokasta
karamellisoituja hedelmiä

Leikkaa ankanrintojen nahkaan vinottain ruutuja. Paista ankanrintoja nahkapuoli alaspäin keskilämmöllä ilman rasvaa noin 20 minuuttia kunnes nahka on paistunut rapeaksi. Voit kaataa välillä liian rasva pois. Käännä ankanrinnat ja paista toista puolta noin 2-3 minuuttia. Liha saa jäädä punaiseksi sisältä. Jos haluat varmistua lihan oikeasta kypsyydestä käytä lihalämpömittaria apuna. Lämpötilan pitäisi olla suunnilleen 58 astetta. Mausta suolalla ja pippurilla, anna vetäytyä peitettynä muutama minuutti.

Palsternakkaparmesaanikohokas

200g palsternakkaa
200g perunoita
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 1/2 dl kuohukermaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
2 kananmunankeltuaista
2 kananmunanvalkuaista

Kuori ja lohko palsternakka ja perunat. Keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vesitilkassa. Valuta keitinvesi pois ja soseuta juureskuutiot. Sekoita juustoraaste, kerma ja mausteet sekä keltuaiset soseen joukkoon.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita vaahto varovasti nostellen juuresseokseen. Lusikoi seos neljään parin desilitran vetoiseen annosvuokaan tai yhteen noin litran vetoiseen uunivuokaan.

Kypsennä pikkuvuokia 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia ja isoa vuokaa 30 minuuttia.

Karamellisoidut hedelmät

2 tuoretta viikunaa
4 rkl sokeria
2 omenaa kuorittuina
2 rkl voita
3 rkl vettä
ripaus sormisuolaa
ripaus jauhettua inkivääriä

Halkaise viiikunat, sulata ja ruskista 3 rkl sokeria varovasti kuumalla pannulla ja paista viikunoiden halkaisupintaa hetki sokeriliemessä.

Poista omenoista siemenkota ja leikkaa ne lohkoiksi. Sulata ja ruskista loput 2 rkl sokeria varovasti kuumalla pannulla. Panet omenalohkot pannulle sokeriliemeen pehmenemään. Lisää joukkoon voi ja vesi.

Mausta omenat ja viikunat ripauksella suolaa ja inkivääriä.

Mielestäni erittäin onnistunut konaisuus. Lisukkeet tukivat ankanrintojen makua loistavasti. Kohokasta voisi varmaan käyttää myös jonkin muun lihan kanssa, esimerkiksi lampaan. Voisi tosin toimia paremmin isompaan vuokaan tehtynä, nyt tuosta pikku kulhosta kauhominen haarukalla oli välillä hiukan rasittavaa. Hyviä lisukereseptejä kaipaisi kuitenkin enemmänkin, ettei aina jumahda samoihin perusjuttuihin.

Mission Burrito 1.0

Blogasin jo aikaisemmin aamiaisburriton, mutta varsinainen burritojen kuningas, Mission Burrito, löytyi myös samalta kahden vuoden takaiselta Kalifornian reissulta. Nimi Mission Burrito, tai Wikipediassa San Francisco burrito, tulee San Franciscon kaupunginosasta nimeltään Mission, jossa asuu suuri määrä siirtolaisia Meksikosta ja tämä taas näkyy alueen ruokakulttuurissa. Wikipediassa on melko hyvä artikkeli Mission Burritosta, siellä tätä kuvataan näin:

"This type of burrito was born in the city's Mission District, and it is often called a Mission or Mission-style burrito as a result. Taquerias in the Mission, contrary to their taco-derived name, specialize in large, aluminum-foil wrapped burritos. The aluminum foil holds a large flour tortilla which is wrapped and folded around a variety of ingredients. The San Francisco burrito is distinguished partly by the amount of rice and other side dishes included in the package and partly by sheer size."

Kotikonstein autenttista muistuttavan burriton toistaminen on äärimmäisen vaikeata. Varsinkin kun otetaan huomioon, että itse söin viimeksi tämän burriton yli kaksi vuotta sitten. Pitäisi varmaan tehdä Serious Eatsin tapaista reverse-engineerausta, ja tilata yksi kappale burritoja typpijäädytettynä tänne. Kuitenkin viimeisen kahden vuoden ajan olen kokeillut erilaisia tapoja jäljitellä näitä burritoja ja tulokset paranevat kerta kerralta. Keskeisessä osassa näissä on liha ja sen saaminen oikeanlaiseksi, olen kokeillut erilaisia marinadeja, grillaamista, uunissa paistamissa ja pannulla paistamista. Tässä tulokset viimeisesta iteraatiosta jonka julkaisun kunniaksi nimesin versioksi 1.0. Ohje on kahdelle 2 burritoa, suuremmalle määrälle toistaminen yhdessä erässä voi olla vaikeaa.

Mission Burrito 1.0

400 g naudan paistia
100 g cheddar juustoa
4 suurta tortillalettua
1/2 dl korianteria silputtuna
1 rkl jalapenokastiketta
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 tl liquid smokea
1/2 rkl voita
1/2 rkl öljyä

Lisäksi
Salsa Mexicanaa (linkki)
Papudippiä

Sekoita hienoksi silputtu korianteri, jalapenokastike, suola, mustapippuri ja liquid smoke keskenään karkeaksi tahnaksi. Leikkaa paisti suikaleiksi ja sekoita kunnes tahna on levittynyt tasaisesti suikaleisiin. Anna maustua ja tee tällä välin salsa mexicana, papudippi ja raasta juusto.

Laita voi ja öljy kuumenemaan pannulle. Kun seos on riittävän kuumaa kaada paistit pannulle ja ruskista kypsiksi täydellä lämmöllä. Paistista irtoaa usein suuri määrä lihasnestettä, kovan lämmön pitäminen on tärkeää, jotta neste haihtuu nopeasti ja liha ei pääse keittymään nesteessä. Valurautapannu on melko oleellinen onnistumisen kannalta.

Lämmitä tortillaletut mikrossa ohjeen mukaan. Laita letut, liha, papudippi, salsa mexicana ja juusto tarjolle, tai kokoa näistä valmiit burritot.

Papudippi

3 dl liotettuja mustia papuja (kts vinkki)
n. 4 rkl voita
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl suolaa
pippuria

Pilko tai murskaa valkosipuli hienoksi. Sulata 2 rkl voita kattilassa ja kuulota valkosipulia hetken ajan. Lisää pavut ja paista niitä keskilämmöllä kunnes ne alkavat hiukan hajoilla. Jos seos kuivuu liikaa, lisää voita 1 rkl kerrallaan. Voit myös lisätä hiukan vettä. Kun pavut alkavat hajoilla, voit painella niitä enemmän muusiksi puisella lusikalla. Papudippi on valmista kun pavut ovat hajonneet karkeaksi dipiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Ota liedeltä lämpö pois ja jätä dippi odottamaan kattilaan kannen alle muita osia. Halutessasi voit lisätä hiukan voita dippiin hiukan ennen tarjoamista.

Vinkki: Jos käytät liottamattomia mustia papuja. Laita ne likoamaan vuorokautta ennen, ja keitä tunnin ajan ennen käyttöä. Voit myös käyttää valmiiksi liotettuja, kuten GoGreen.

Jatkokehitettävää löytyy vielä. Aiemmin olin tosiaan marinoinut lihan, mutta koska se vaatii enemmän aikaa niin kokeilin tällä kertaa vaan lihan voimakasta maustamista ja tulokset olivat hyviä. Korianterin määrää voisi lisätä, ja jalapenokastikkeen sijaan voisi käyttää jotain öljyn, limettimehun, chilin ja valkosipulin seosta.

Lisäksi lähemmäs autenttista pääsisi, jos tekisi karkean salsan sijaan jotain voimakkaampaa tasaiseksi ajettua salsakastiketta. Olen pari kertaa yrittänyt tämäntapaisen salsan tekemistä, mutta tulokset eivät ole ollet niin hyviä. New York Timesin sivuilla oli pari mielenkiintoista salsareseptiä. Jotain noiden johdannaista voisi kokeilla seuraavalla kerralla.

Passiohedelmäkohokas, eli Soufflé

Puuhku, jaksoinpa viimein kirjottaa. Suht paljon oon kerennyt ruokaakin tehdä, mutta niistä kirjoittaminen on ollut vaikeaa. No, tässä nyt vihdoin uutta: Passionhedelmäkohokas. Tämä on myös ensimmäinen jälkiruokapostauskseni.

Ohje on suomennettu ja hiukan modattu Michel Rouxin Finest Desserts kirjasta.

Passiohedelmäkohokas

20 g huoneenlämpöistä voita
9 g sokeria, plus 20g astioihin
10 passiohedelmää
6 kananmunan valkuaista
42 g sokeria

Lisäksi
Leipurin kermaa
4 Kohokasvuokaa

Tee ensiksi leipurin kerma. Tämän voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen sillä se säilyy noin päivän jääkaapissa.

Lämmitä uuni 200 C asteeseen. Voitele kohokasvuoat pullasudilla. Kaada 30 g sokeria ensimmäiseen astiaan ja pyöritä päällystääksesi sisukset kokonaan sokerilla. Kaada jäljelle jäänyt sokeri seuraavaan astiaan ja toista operaatio. Jos sokeri loppuu kesken lisää sitä hiukan.

Lämmitä leipurinkerma varovasti mikrossa tai kasarissa kunnes se on haaleaa. Puolita 8 passiohedelmää ja raaputa sisukset tehosekoittimeen. Säästä 2 passiohedelmää koristeluun. Aja passiohedelmän siemeniä hetken aikaa tehosekoittimessa, kunnes siemenet ovat hiukan rikkoontuneet. Siivilöi mehu irti siemenistä, ja kaada mehu leipurin kerman joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Vatkaa kananmunan valkuaiset kunnes ne vaahtoutuvat hiukan. Lisää sokeri ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Vispilän avulla sekoita ensiksi kolmasosa valkuaisvaahdosta leipurinkerman joukkoon, ja sen jälkeen kääntele varovasti loput valkuaisvaahdosta joukkoon.

Jaa kohokasmassa neljään kohokasvuokaan. Tasoita kohokasvuoan pinta täysin tasaiseksi, ja veitsen kärkeä apuna käyttäen leikkaa kohokasmassa irti vuoan reunasta. Laita annokset uuniin ja pidä niitä siellä kunnes kohokkaat ovat kohonneet ja pinta hiukan tummunut. Noin 7-10 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua kypsymisen aikana.

Kun passiohedelmät ovat valmiit, kaavi jäljelle jääneistä passiohedelmistä siemenet kohokkaiden pinnalle koristeeksi. Tarjoile välittömästi.

Leipurin kerma

2 kananmunan keltuaista
15 g jauhoja
1 1/3 dl maitoa
1/2 halkaistu vaniljatanko
hiukan voita

Vatkaa keltuaiset kolmasosan sokerin kanssa tasaiseksi hiukan kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot joukkoon.

Kiehauta kasarissa maito, loput sokerista ja halkaistu vaniljatanko. Heti kun maito alkaa kiehua, kaada kolmasosa maidosta kananmunaseoksen joukkoon jatkuvasti vatkaten. Kaada kananmunaseos lopun maidon joukkoon kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä kunnes seos alkaa kiehua, ja anna kuplia 2 minuutin ajan.

Siirrä seos kulhoon ja ripottele pinnalle hiukan voihiutaleita, estääksesi kuoren muodostumisen. Säilytä jääkaapissa.

Tämä oli minun ensimmäinen sekä kokkaamani, että syömäni kohokas. Vaikkei mitään aiempaa vertauskohdetta olekkaan, tuli tästä mielestäni varsin onnistunut. Pitää ehdottomasti kokeilla myös muita kohokasreseptejä. Suklaakohokas yhdistettynä vadelmasorbettiin olisi varmasti todella herkullinen, tai toisinpäin vadelmakohokas ja suklaajäätelöä. Hmm, tai salmiakkikohokas...

Muistakaa kuitenkin kohokasta tehdessä tärkein sääntö: "You can wait for a soufflé, but a soufflé will not wait for you." Eli välittömästi tarjolle kun uunista saa ulos.

Peruspunkut

Pari viikkoa sitten kun tein tapaksia, osoittautui valitsemani viini korkkivikaiseksi. Kaapissakaan ei ollut yhtään punaviinipulloa jälellä korvaamaan tätä. Vitutti. Tästä sainkin sitten inspiraation lähteä taas hamstraamaan kaappiin muutamia peruspunkkuja niitä tilanteita varten, kun A-market on kiinni ja jotain hyvää tarvisi. Kuitenkin niitä tilanteita jolloin yllättävä inspiraatio kokkailuun iskee tulee aina välillä. Ja tietysti korkkivikojakin varmasti sattuu vielä jatkossa.

Petalos 2008

Pari vuotta sitten oli Bierzon alue yksi trendikkäimmistä alueista ja tässä yksi tämän alueen huipputuotteista, kuten myös yksi omista suosikkiviineistäni. Käsittelin tätä viiniä jo ensimmäisessä varsinaisessa postauksessani. Vuoden 2007 vuosikerta oli parempaa, mutta 2008 on myös hyvä. Tämä viini sopii melkein kaikenlaisen lihan kanssa. Itse olen monesti juonut tätä grillatun possun kanssa, mutta menee myös hyvin lampaan tai naudanlihan kanssa.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/460497

Jim Barry The Lodge Hill Shiraz 2007

Austraalialaiset Shirazit taitavat tällä hetkellä olla kansan keskuudessa suosituimpia viinejä. Sinänsä vähän hassua, siellä kovin moni ruoka näiden kanssa ei sovi. Kuitenkin tämä viini on oivaa varsinkin riistan, kuten myös lampaan kanssa. Ja miksei myös kunnon pihvinkin kanssa. Tämä on hyvä valinta jos tykkää todella täyteläisistä turboahdetuista marjahilloista.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/447157

Nipozzano Riserva Chianti Ruffina 2006

Hinta/laatusuhteeltaan Alkon paras Chianti. Tätä voi nauttia aina kun tekee mieli tehdä Italialaista. Lihainen pasta, maksa, Italialaiseen tyyliin valmistettu porsas tai nauta jne ovat oiva valinta tämän kanssa.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/006654

Salcicciaa, polentaa ja sinappista sienimuhennosta

Tuli vahingossa otettua pieni varaslähtö syksyyn ja vielä elokuun kuumimpana päivänä. Ei ehkä ollut ajankohdallisesti ihan nappivalinta. Yritin vielä etukäteen huijata itseäni, että syödäänhän kesällä grillimakkaraakin, mutta ei sille voi mitään. Mieli vetää syksyyn kun lomat on loppu. Tosi hyvää tämä silti oli.

Salcicciaa, polentaa ja sinappista sienimuhennosta

8 salciccia raaka-makkaraa tai jotain muuta yrttistä makkaraa
1 rkl voita

Lisäksi
Polentaa
Sienimuhennosta

Grillaa tai paista makkarat miedolla lämmöllä kypsiksi molemmilta puolin. Makkarat kannattaa kääntää parinkin kerran etteivät ne pala pinnalta, sillä raaka-makkarat kypsyvät melko hitaasti. Noin 6 minuuttia per puoli on hyvä aika. Tarjoa polentan ja sienimuhennoksen kanssa.

Polenta

1 dl polentajauhoja
2 dl kermaa
4 dl kanalientä
60 grammaa voita
60 grammaa parmesaania raasteena
suolaa ja mustapippuria

Kiehauta kerma ja kasvisliemi. Lisää polentajauhot joukkoon ja keitä kunnes sopivan paksua. Lisää voi ja parmesaani joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sinappinen sienimuhennos

200 grammaa kantarelleja
1 pieni sipuli
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl kasvislientä
2 dl kermaa
1,5 rkl sinappia
suolaa ja pippuria

Pilko sipuli ja kantarellit pieniksi. Kuulota ensin sieniä voissa muutama minuutti, kunnes niistä irtoava neste alkaa haihtua ja lisää sen jälkeen sipuli. Jatka kuulottamista kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää vehnäjauhot ja sekoita ne seokseen. Lisää kasvisliemi ja kerma ja keitä kunnes muhennos on saostunut sopivaksi. Mausta sinapilla, suolalla ja pippurilla. Jos haluat vahvemman sinapin maun, lisää sinapin määrää.

Tämän lisäksi tarjosin myös balsamicolla maustettuja kuivattuja tomaatteja. Yritin löytää tässä jotain sopivaa tasapainoa Italian ja kotimaisten raaka-aineiden välillä ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Makkarat tein myös itse uusimman Glorian Ruuan ja Viinin ohjeen mukaan, mutta valmiita makkaroita voi myös varmasti käyttää. Jossain vaiheessa voisin tehdä postauksen itsetehdyistä makkaroista kunhan vähän kokemusta kertyy enemmän niiden tekemisestä, sillä ne ovat uskomattoman hyviä.

TT vol 2.

Kävin keskiviikkoaamuna hammaslääkärissä, jossa multa leikattiin oikea yläviisaudenhammas. Suht helppo ja kivuton operaatio, mutta pakotti yhden päivän ajaksi kylmälle nestedieetille. Kahden Ben & Jerry paketin jälkeen jätski alkoi melkoisesti tökkimään, mutta onneksi voi vastapainoksi nauttia nestemäistä leipää! Tässä muistiinpanot tämänkertaisesta Pikkulintu sessiosta.

JK Holtmann Treehuggin' IPA (6,5e/0,4l hanasta)

Ennestään itselle tuntemattoman Tanskalaisen JK Holtmann panimon IPA johon on käytetty monissa halpisviineissä tuttua huijauskeinoa, eli tammilastujen uittamista tynnyrissä. Viineissä tulokset nyt on mitä on, mutta Treehuggin'in kohdalla tulokset olivat ainakin hyviä. Tämän paksuvaahtoisen oluen tuoksu oli selkeän jenkkihumaloitu ja hiukan kuivahko. Maussa erottui selkeästi humaloinnin ohella yllättävänkin tuhti mallasrunko ottaen huomioon, että prosentteja tässä oli vaan 6,6%. Jälkimaussa oli miellyttävää, mutta terävää kitkeryyttä. Todella tasapainoinen IPA, tätä mielellään näkisi Alkossakin johonkin järkevään hintaan. Taitaa olla turha toivo.

Southern Tier Gemini (6,5e/0,4l hanasta)

Tämä oli sitten se snobijuopon ykkösvalinta: 6,5 euroa maksava, 10,5% prosenttinen double IPA. Gemini on Southern Tierin Hoppe ja Unearthly double IPA:n sekoitus ja olikin melkoinen makupommi. Tuoksu oli humaloitu, huomattavan makea ja hennon rusinainen ja mansikkainen. Maku oli myös hiukan makea, runsaan hedelmäisen humaloitu. Tuhti mallasrunko maistui myös. Aika hyvin oli prosentit onnistuttu piilottamaan, vaikka alkoholi tuntui välillä pienenä terävyytenä jälkimaussa. Tämä on ilmeisesti jo jonkinverran vanhaa erää, niin terävin humalointi oli ehtinyt pehmentymään. Vaikea sanoa onko olut huonontunut tästä syystä, sillä minulle maistuu parhaiten tällaiset hiukan makeat double IPA:t. Todella hyvää! Sääli, että tämä taitaa loppua hanasta aika nopeaan, sellainen suosikki kun tuntui olevan.

Southern Tier Pale Ale (6,5e/0,4l hanasta)

Saman panimon pale ale. Tuoksu hyvin kitkerä ja maussa ehkä enemmän brittityylistä humalointia. Ei kovinkaan hedelmäistä ja melko kuivaa. Vähän liian terävä maku, ainakin edeltävään verrattuna. Tämä voisi olla parempi vähän vähemmän alkoholisena ja kevyempänä maitokauppaversiona. Nyt tämä oli vaan liian kuiva ja kitkerä, että olisi toiminut todella hyvin. Ei tämä missään nimessä huonoa ollut, mutta ei mitenkään erityisen hyvääkään.

Beer Hunters Syntipukki (10e/0,33l)

Porilaisen panimoravintola Beer Huntersin Imperial Porter. Tuoksussa portermaista tuhkaa, kitkerää paahteisuutta ja vähän makeutta. Maku on todella täyteläinen, tuhkainen ja pehmeän kuiva. Kuin Koffin Porterin paksu isoveli. Todella hyvä olut. Beer Hunters tuntuu muutenkin olevan tämän hetken mielenkiintoisin suomalaispanimo. Sääli, että näitä tuotteita vammaisesta alkoholilainsäädännöstä johtuen ei kaupoista löydy ja epäilen, ettei Alkoonkaan tätä eksy.

Amager Imperial Stout Barrel Aged (10e/0,25l)

Tässä taas yksi muodikas tynnyrikypsytetty imperial stout, tällä kertaa bourbontynnyrissä. Tämän huomaakin selkeästi tuoksussa, joka on runsaan makea, vaniljainen ja omenainen. Maku ei ole ihan niin makea, paahteisuus tulee enemmän läpi. Suutuntuma on melko täyteläinen. Näistä tynnyrikypsytetyistä bourbontynnyrit tuntuvat sopivan kaikkein parhaiten imperial stouteille korostaen imperial stouttien parhaita puolia, vaniljaisuutta ja makeutta.