Tipatonko Tammikuu @ Pikkulintu

Viime viikon torstaina tuli taas tehtyä perinteinen TT (tiistai|torstai|tänään tumut) keikka Pikkulintuun, kun siellä alkoi Tipatonko Tammikuu teemaviikot, jotka taitavat kyllä jatkua ihan helmikuun puolelle. Teemaviikkojen olutlista koostui pääosin vuosien varrella tutuiksi tulleista klassikoista, mutta kyllä sinne uusiakin tuttavuuksia mahtui sekaan.

Kaikkia oluita ei vielä ollut saatavilla avajaispäivänä, muunmoassa Nøgne Ø:n #500 olisi ollut mukava kokeilla pulloversionakin ja samoin viime keikalta tuttua Pikkulintu Triple Ipaa olisi mielellään juonut uudestaan, mutta sitä ei tällä kertaa ollut hanassa. Täytyy toivoa, että näitä olisi vielä saatavilla kun palaan Brasiliasta. Kuitenkin todella hyviä oluita tuli tälläkin kertaa maisteltua. Melko Imperial Stout painotteisesti tuli kuitenkin iltaa vietettyä, mistä johtuen nuo noin 10% vahvuiset todella tuhdit oluet alkoivat vähän tökkimään. Pelastukseksi onneksi hanassa oli myös erittäin mielenkiintoinen "ykkösolut" Grassrootsin Den Lille Ipa, joka raikkaan humalointinsa ja vain 2,7% vahvuutensa johdosta oli pienenä lasillisena erittäin sopiva väliolut.

Tässä muistiinpanot ja sain kuvatkin oluista tällä kertaa.

Nøgne Ø Andhrímnir Barley Wine 10% (Norja)

Pelinavaaja hanasta. Mielenkiintoisesti ensimmäinen juomani Nøgne Ø:n barley wine. Vaikka olen juonut kymmeniä eri Nøgne Ø:n oluita, mikään niistä ei ole ollut puhdasverinen barley wine. Lähinnä ehkä on ollut #100, mutta sekin on vähän hybridi. Tuoksultaan olut oli britti barleywinemaisen makea, humaloitu ja toffeinen. Maku oli leveän keskimakea, muistuttaen enemmän ameriikkalaisia barley wineja, voimakkaan humaloitu ja katkera paahteisella jälkimaulla. Oikein hyvä Barley

The Evil Twin Soft Dookie 10,4% (Tanska)

Myöskin hanaolut itselle etukäteen täysin tuntemattomalta tanskalaiselta Evil Twin panimolta. Tyyliltään olut oli imperial stout ja se tuoksui voimakkaan maitosuklaiselle ja hiukan vaniljaiselle. Maku oli hiukan paahteinen ja taas maitosuklainen. Aika keskinkertainen olut, jonka aiheutti juuri tuo maitosuklaisuus. Ja siis ei mikä tahansa maitosuklaa, vaan lapsuuteni halpojen joulukalentereiden saksalainen maitosuklaa! Sen jälkeen kun tuon maistoi ja haistoi oluesta oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun, enkä ollut ainoa joka juuri tuon nimenomaisen maun tunnisti. Soft dookie on saanut yllättävän hyvät pisteet ratebeerissä, mutta ehkä noi kaikki muut olutta maistaneet eivät ole juuri tätä nimenomaista suklaata syöneet.

The Bruery Coton, 14,5% (USA)

Tämä oli tällainen kunnon kuriositeetti, 32 euroa maksava 0,75 litran pullo 14,5% vahvuista olutta. Pakkohan se sitten oli hankkia, tosin jaettuna viiteen pekkaan. Tyyliltään olut oli "Old Ale", josta minulla ei ole oluttyylinä mitään hajua. Ilmeisesti se on jonkinlaista alea, joka on ööh, vanhan tyylistä. Tuoksultaan Coton, joka on siis The Brueryn kaksivuotisolut, oli, omenaisen ja viinirypäleisen ja hedelmäinen, sekä miellyttävällä tavalla tunkkaisen hapan. Maku oli makea, luumuinen hiukan belgityylisellä tavalla, rusinaa, mallasrunkoa löytyi joka sai oluen muistuttamaan barley winea. Maku oli todella pitkä. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä olut, todella monimuotoinen.

De Struise Brouwers Black Albert 13% (Belgia)

Huhhuh miten vahvoja oluita tulikaan juotua. Tähän mennessä yksikään ei ole ollut yhtään alle 10%. Tämän oluen muistiinpanot olivat sen verran niukat, että saattaa olla tässä vaiheessa jo vähän turtunut näihin todella vahvoihin ja paksuihin oluisiin. De Struise on belgipanimo, mutta verrattuna perintiseiin trappisti ja muihin belgipanimoihin De Struise on erittäin moderni. Tämä näkyi myös tässä imperial stoutista, joka ei tyylinä edes ole belgialainen. Tuoksusta olin kirjoittanut, että se oli paahteinen mutta en muuta. Maku taas oli erikeepermäinen, paahteinen ja hiukan makea, mutta eniten tässä maistuu paahteinen katkeruus. Lyhyistä muistiinpanoista huolimatta, varsin hyvä olut ja erittäin hyvällä hinta-laatusuhteella.

Beer Here Kriekselikroxen 11% (Tanska)

Tässä vaiheessa sitten oli parempi jo vaihtaa pois noista imperial stouteista ja paksuista aleista. Kriekselikroxen on tanskalainen kirsikka sour ale, eli melko lambicmaisilla vesillä liikutaan, tosin poikkeuksellisen vahvoilla sellaisilla.. Tuoksu oli happaman lambicmainen ja erittäin kirsikkainen, mutta myös hiukan hiivainen. Maku oli täyteläinen ja viininen, joka tosin ei ole yllättävää ottaen huomioon, että tätä on kypsytetty viinitynnyreissä. Maku oli aluksi hiukan liian vehkeisen hiivainen, mutta pidemmän päälle hedelmäisyys korostui ja peitti hiivaisuuden.