Osterit ja inkivääri-ananassalsa

"It was a brave man who first ate an oyster" sanoi Jonathan Swift. Itselläkin vaati hiukan rohkeutta kun noin vuosi sitten kaadoin ensimmäisen kurkkuuni. Tällöin, en ollut ihan varma pidinkö niistä. Makua sanotaan kliseisesti merellisesksi, enkä itsekkään osaa sitä muuksi kuvailla. Ne maistuvat mereltä, niin hyvässä kuin pahassa. Toisen kerran ostereita söin Viini, ruoka & hyvä elämä -messujen osteribaarissa. Tällä kertaa osterit maistuivat minulle huomattavasti paremmin ja luulen niiden olleen huomattavasti tuoreempia kuin ne mitä itse söin ensimmäisellä kertaa. Nyt kolmannella kerralla kun tein niitä taas itse, ne olivat jo suorastaan herkullisia. Näihin alkaa tulla himo. Acquired taste.

Ostereissa on jostain syystä tietynlainen eksklusiivisuuden leima. Tämä on osittain hassua, kun miettii niitä syitä mitkä tekevät joistain ruuista eksklusiivisia. Yleensä ekslusiiviset ruuat ovat joko jollain tavoin epäeettisiä (kaviaari, hanhenmaksa, sinievätonnikala) tai vaikeasti saatavia (tryffelit), jolloin hinnatkin ovat proletariaattia pilkkaavia.

Osterit eivät kuitenkaan osu kumpaankaan näistä kategorioista ja ovat yksi eettisimmistä epäkasvisruuista. Niiden viljely kuormittaa äärimmäisen vähän luontoa ja ostereiden viljely myös puhdistaa merta. Lisäksi osterit eivät oletettavasti tunne kipua. Tästä syystä onkin esitetty, että osterit sopisivat ruuaksi myös kasvissyöjille. Tietty näin Suomessa osterit eivät mitään lähiruokaa ole, kun ne on todennäköisesti lentokoneella rahdattu tänne Ranskasta. Osterit eivät myöskään ole mitenkään erityisen kalliita, vaikkei ne nyt ilmaisia olekkaan, tusina maksoi 15 euroa. Iso osa hinnasta todennäköisesti selittyy juurikin kuljetuskustannuksilla.

Parasta ostereissa kuitenkin on se, että niistä saa hyvän syyn juoda samppanjaa, vaikka tumma olutkin on kuulemma klassinen ostereiden pari.

Itse tein ostereiden lisukkeeksi Glorian Ruuan ja Viinin 6/2010 numerosta inkivääri-ananassalsaa, jonka ohjeen kopioin tähän. Klassisesti ostereiden kanssa tarjotaan yleensä sitruunamehua, mutta myös Tabasco sopii hyvin. En rupea kuvailemaan tässä miten osteri itsessään avataan, koska esimerkiksi Youtubesta löytyy useita videoita joissa se näytetään.

Osterit ja inkivääri-ananassalsa

16 elävää osteria
1 keskivahva chili
n. 1 cm:n pala tuoretta inkivääriä
5 korianterin- tai rucolanlehteä
1 tuoreesta ananaksesta leikattu rengas
1 dl tummaa tai tavallista hienosokeria
5 rkl valkoviinietikkaa

Poista chilistä siemenet. Hienonna chili, inkivääri, korianteri tai rucola ja ananas. Sekoita loput ainekset joukkoon. Tarjoa tuoreiden ostereiden kanssa.

Inkivääri-ananassalsa oli hyvää ja sopi ostereiden kanssa, mutta oli myös melko vahvan makuista jolloin ostereiden hieno maku ei oikein päässyt esille. Melkein parempia ne ovat pelkän sitruunamehun kanssa, jonka kanssa osan ostereita söinkin. Salsa kuitenkin todennäköisesti sopii hyvin ensikertalaisille, joille osterit voivat olla liian erikoisen makuisia pelkästään.