Näiden vaihtoehtojen joukosta tuli Ravintola Zetor valittua kohteeksi anopin ja vaimoni siskon kanssa (terveisiä, luette kuitenkin). Tämäkin ravintola oli myös S-mafian mutta ravintola on perustettu jo vuonna 1991 ja muistelen, että ihan alunperin tämä ei ollut vielä osa S-ryhmää.
Zetorhan on tunnettu Sakke Järvenpään traktoriaiheisesta sisustuksestaan ja tietynlaisesta Leningrad Cowboys henkisestä nostalgiastaan. Sama meno jatkuu ruokalistalla ja annokset on nimetty värikkäästi. En tiedä onko sisustus kaikkien mieleen, mutta minusta tämä oli varsin piristävän kitchmäistä. Paras puoli sisustuksessa oli miesten WC:n seinät, jotka oli tapetoitu tyylikkäästi 50-, 60- ja 70-luvun Jalluilla ja Kalleilla.
Meidät istutettiin mukavaan loosiin ja eteemme saimme vanhaa sanomalehteä muistuttavan ruokalistan. Itse valitsin ruuakseni "Löylynlyömän makkaran", joka osoittautua kuvauksensa mukaisesti pienessä löylykiljussa tarjotuksi annokseksi perunamuusia, makkaroita, suolakurkkua ja sinappia. Annokseni oli ihan ok, makkarat ja perunamuusi olivat hyviä ja parasta annoksessa oli todella herkullinen kermaisa sinappi. Suolakurkut, joiden luulisi olevan aina hyviä olivat jotenkin liian valkosipulisia ja en oikein välittänyt niistä. Kivana plussana Zetorista sai juomaksi Lammin Sahtia, jota otin sitten ruokajuomaksi.
Vaimoni siskon ottama "Tri Välimallin epäterveysannos", joka osoittautui pyttipannuksi, ei ollut hänelle oikein mieleen. Annoksella oli runsaasti kokoa, mutta se oli jokseenkin mitäänsanomaton. Jos ravintola ottaa pyttipannun tapaisen klassikon ruuaksi, pitäisi sen muistuttaa jotain muutakin kuin mikrossa lämmitettyä valmispyttipannua kermalla ja kananmunalla. Esimerkiksi makkaroihin olisi voinut panostaa enemmän.
Jälkiruuaksi otin itse suklaajäätelöä kinuskikastikkeella. Se osoittautua isoksi palloksi Valion tai Ingmanin suklaajäätelöä ja valtavaksi määräksi jotain geneeristä valmiskinuskikastiketta. Kun olin jätskin syönyt jäi kupin pohjalle vielä noin desin verran kinuskikastiketta jäljelle. Loppupeleissä kaiken tämän kinuskimäärän jälkeen minulla oli hiukan paha olo ja seuraava yö painajaisten täytteinen. Toisaalta vaimoni annos, joka oli "Korvessa kulkevi leipäjuusto ja lakkahillo", eli uunissa kerman kanssa paistettua leipäjuustoa lakkojen kanssa oli todella hyvä.
Myös yksi suuri miinus, joka nyt toisaalta on vikana lähes jokaisessa Suomen ravintolassa, oli se kun tilaa teetä jälkiruuan kanssa tarkoittaa se muutamaa eri pussitee vaihtoehtoa ja lämmintä vettä. Zetorin tapauksessa ainoa vihreä tee oli vielä Rainbown. Olisiko se liikaa pyydetty, että saisi ravintolassa kunnon haudutettua teetä? Parhaissa ravintoloissa on saanut vielä yleensä koko teepannun pöytään. Luulisi, että tämä ei ole mitenkään kohtuuton pyyntö.
Kaikenkaikkiaan Zetor oli ihan kohtalainen. Annosten taso näytti vaihtelevan vähän laidasta laitaan, joten hyvällä mäihällä saattaa saada varsin hyvää ruokaa, kun taas huonoilla valinnoilla silkkaa keskinkertaisuutta. Palvelukaan ei ollut mitenkään suunnattoman huonoa, vaikkei se hyvääkään varsinaisesti ollut. En vain kiinnittänyt siihen tällä kertaa hirveästi huomiota hyvän seuran ansiosta. Hintataso ei myöskään ollut Zetorissa kovin paha, joten ainakaan rahaa Zetorissa ei suunnattomosti mene hukkaan.
Jos on pakko syödä ydinkeskustassa eikä halua maksaa itseään kipeäksi tähtiravintoloissa, on Zetor ihan ok vaihtoehto. Zetorilla on periaatteessa konsepti hyvin kasassa ja pienellä panostamisella tästä saisi todella hienon kokonaisuuden. Kuitenkin luulen, että koska ravintola on ollut jo vuodesta 1991 pystyssä ei se tule hirvittävästi enää muuttumaan. Kuitenkin jos on mahdollisuus, niin ennemmin suosittelisin suuntaamaan esimerkiksi Kallion Cellaan, Alppilan Weeruskaan, Ruoholahden Meritähteen tai Hietalahden Salveen.
niin luin
VastaaPoista